Vili Vilperi

Vili Vilperi

torstai 27. maaliskuuta 2014

Uusi leikkikaveri

Vili on saanut uuden leikkikaverin, tosin pienenlaisen vielä. Haimme kotiin tervueren-poika Xavin (Mustantuiskun Xtreme Power), joka nyt 7-viikkoisena touhottaa ympäri taloa ja yrittää saada Vilin juoneen mukaan.
 Vili on ottanut pennun esimerkillisesti vastaan. Ei hermostu, vaikka Xavi vie siltä puruluita suusta, ei loukkaannu vaikka Xavi syö paljon useammin. Ainakaan kun saa itsekin pieniä herkkuja samalla! Tänään just tuumasin, että täytyy lopettaa herkuttelu hyvissä ajoin ennen pääsiäisnäyttelyä...

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

RN Kouvola 1.3.2014


"Maskuliininen, hieman matalaraajainen uros. Erinomaista tyyppiä. Maskuliininen pää, jossa kuono-osa voisi olla hieman pidempi ja kallo jalompi. Hyvä kaula ja ylälinja. Hyvin kehittynyt runko ja eturinta. Hieman heikosti kulmautunut edestä, sopivasti takakulmauksia. Voisi olla tiiviimpi lanneosastaan. Erinomainen turkki. Etuliikkeissä löysyyttä, takaliikkeissä ahtautta. Sivulta liikkuu hyvin ja kantaa itsensä hyvin. Miellyttävä luonne."
ERI
- Tarja Hovila

torstai 16. tammikuuta 2014

Huippulukemista!

Luin Salme Mujusen kirjoittaman kirjan 'Saalisvietti koiraharrastuksessa' ( 2009, Koirataito SM). Luin ja alleviivailin. En muista, milloin viimeksi olisin saanut tällaisia ahaa-elämyksiä!

Tämä teksti ei ole oikeaoppinen kirja-arvostelu, en osaisi sellaista kirjoittaakaan, mutta kokoan tähän joitakin asioita, joita minä jäin eniten miettimään omien koirieni kohdalla. Kirjoitan kursiivilla suorat lainaukset kirjasta.

Saalisviettiä voi siis hyödyntää missä tahansa harrastuksessa, tai miksei ylipäätään yhteistyössä, koiran kanssa. Viettiä voidaan aktivoida mm. leikittämällä koiraa, jolloin koiran viretila nousee. Sopiva viretilahan on edellytys onnistuneille suorituksille: puoliunessa oleva koira tuskin liitää kovin näyttävästi agilityradalla, eikä sen seuraaminenkaan sykähdytä tokokisoissa.

Vietikkäästi suorittava koira patoaa odottaessaan käskyjä ja tekee suoritukset patoamisesta kehittämällään erityisvoimalla. Eli kaikkiaan koiran tekemisessä on voimaa ja voiman aikaansaamaa näyttävyyttä. [...] Vietikäs koira ei hupsuttele kevyesti, ei tanssahtele iloisesti, vaan se tekee liikkeitä voimakkaasti, keskittyneesti ja energisesti. (s. 51-52)

Vilin kohdalla arvelen, että Vili ei ole erityisen vietikäs koira saalisvietin suhteen. Saalisviettiin kuuluu halu saada saalis kiinni ja purra sitä - tähän perustuu esimerkiksi saalisleikit joissa koira saa leikin kuluessa purra lelua ja sen kanssa leikitään vetoleikkejä. Vili kyllä seuraa edellään pakenevaa "saalista" ( =sen edessä vedettävää lelua), mutta se ei tartu siihen helposti. Jos Vili tarttuu leluun, se tekee sen pehmeällä noutajan otteella, ei ala taistella lelusta vaan nauttii vain sen kantamisesta. Vilille paras palkinto on saada kantaa lelua/minun hanskaa/mitä vain. Ilman että sen tarvitsee taistella sitä itselleen.

Mutta Vili on mielestäni selkeästi riistaviettinen. Riistavietti [...] aktivoituu riistan hajusta eli haju on riistavietin avainärsyke. Voimakas riistavietti aikaansaa paitsi jo löydetyn hajun seuraamisen, myös hajun tavoitteellisen etsimisen alueelta, josta koira ei ole vielä paikantanut hajua: tällöin koira toimii erittäin määrätietoisesti löytääkseen hajun. [...] Puhdas riistavietti ei etene puremisvaiheeseen, ilman että väliin tulee saalisvietin ilmentämä käyttäytymisketju. (s. 53)

Koska Vilin vireystila nousee ennen kaikkea riistan hajun myötä, ei minun taskussani roikkuvilla motivointipatukoilla ole sille samanlaista merkitystä kuin vaikkapa tuolle meidän belgille. Vilin vireystila nousee toki makupalojen avulla, mutta pelkkä saalistettava lelu ei sitä innosta. Metsässä puolestaan Vili on koirista se, jonka vireystila on korkeampi. Se saa toteuttaa riistaviettiään kulkemalla nenä maassa, riistan hajuja etsien ja nuuhkien. Se toimii paljon itsenäisemmin kuin Rokki-belgi; minähän en tarjoa sille niitä kiinnostavia hajuja, vaan ne löytyvät omalla työllä metsästä. Samaan aikaan belgi kulkee lähelläni odottaen, että heittäisin sille jotain. Jonka se voi tuoda minulle takaisin, jotta heitän uudestaan. Suunnilleen 20 kertaa.

Korkeasti saalisviettisen ja matalalla saalisvietillä varustetun koiran eron huomaa myös siitä, että toinen on helpompi pysäyttää kuvaan:


168-sivuisen kirjan lopussa on tarkat harjoitusohjelmat eritasoisiin agility- , toko- ja BH-kokeisiin. Tämän kirjan tulisi olla pakollinen kaikille pennunostajille, koiran vietin tunteminen auttaa myös ihan arkipäivän tilanteissa! 

tiistai 31. joulukuuta 2013

Mitä tuli tehtyä?

Niinkuin moni muukin, minäkin yritän summata vuoden 2013 saldoa. Kaiken kaikkiaan vuosi oli hyvin hiljainen koirajuttujen kannalta. Suurin osa vuotta on mennyt sopivan harrastuksen hakemisessa - sellaisen touhun löytämisessä, josta tykättäisiin Vilin kanssa molemmat.

Minä innostuin alkuvuodesta tokosta, ja sitä treenattiinkin ALO-liikkeiden verran. Vili ei kuitenkaan yhtään innostunut kentällä pyörimisestä. Sen mielestä on ihan samantekevää, seuraako ihan jalan vieressä vai vähän kauempana, välillä mielenkiintoisia hajuja haistellen! Vilillä ei ole sellaista miellyttämisen halua, joka auttaisi hyviin tokosuorituksiin. Sen sijaan se kyllä tottelee, kun on nakkia näkyvissä, eli motivaation lähde on ihan selkeä :)

Mutta Vili pääseekin oikeuksiinsa metsässä! On ihana seurata, kuinka koira nauttii ja ottaa vauhdikkaita spurtteja ketterästi puunrunkojen yli hyppien. Muutenkin Vili liikkuu hyvin tollerimaisesti: kovassa vauhdissa se loikkii eteenpäin :) Monta lintuparvea tuli lennätettyä ilmaan tänäkin vuonna.

Koska mielestäni koiran kanssa harrastaminen perustuu nimenomaan koiran ominaisuuksiin, tuumailun jälkeen vihdoin ymmärrän, mikä on Vilin juttu: mejä! Vili etenee hyvin jäljellä: ei hosu, keskittyy, jaksaa edetä pidemmänkin matkan. Eikä anna tällaisen hosuvan ohjaajan virheellisine ohjeineen häiritä omaa työtään!

Vuoden huippukohta oli tietenkin Vilin ja Ceenan pentujen syntyminen. Pennut ovat todella tasapainoisia ja avoimia, joten onnistunut yhdistelmä taisi tulla! Uudet perheetkin ovat jo kehuneet, kuinka helppoa pienten kanssa on elää. Ja samalla sain Leenasta, Ceenan omistajasta, uuden ystävän, joka on kannustanut minua ja Viliä mejä-jutuissa ja jonka kanssa olemme käyneet monta mielenkiintoista keskustelua hyvän koiran ominaisuuksista. Itse olen täysi noviisi koiramaailmassa, ja olen saanut todella paljon ihmiseltä, joka on kasvattanut koiria jo usean vuosikymmenen ajan.

Vuoden 2014 tavoitteet ovatkin nyt selvinneet: muutamia näyttelyitä sekä mejä-kisojen aloittaminen. Ja paljon metsälenkkejä. Muitakin koiratavoitteita minulla itselläni on, mutta niistä sitten myöhemmin...

Reipasta ulkoiluvuotta 2014! 

lauantai 21. joulukuuta 2013

Vilin ja Ceenan pennut 6 viikkoa

Kävimme eilen hyvästelemässä pennut, ennen kuin ne siirtyvät uusiin koteihinsa. Tosin toivon ja uskon, että näemme vielä monta kertaa näyttelykehien laidalla!
Tässä otoksia 6-viikkoisista pennuista:
















perjantai 20. joulukuuta 2013

tiistai 17. joulukuuta 2013

Isä!

Täällä onkin ollut hiljaista. Olen odotellut jotain oikeasti mielenkiintoista kerrottavaa, jottei jokainen juttu olisi kuvakertomus meidän metsälenkeistä...

Mutta nyt on hienoja uutisia: Vilistä on tullut isä! Taikanovan Ceena synnytti 8 touhukasta pentua 7.11. Pennut ovat hyvin avoimia, uteliaita ja karvaisia :) Kävin kuvaamassa pennut 6.12. mikä osoittautui varsin vaativaksi hommaksi, sen verran nopealiikkeisiä pienet ovat. Mutta tässä muutama otos:

Dico
                                                   
Derby                              

Dami                              

Daniel
 
Diana

Diandra

Daisy

Diamond

Daisy

Dami ja Diamond

Diamond

Vili ja Ceena